It's sunday!

Ja mistä tietää että on sunnuntai? No noista hemmetin kirkonkelloista, jotka on pauhannu jo 22 minuuttia ja vielä olisi 8 minuuttia kilkutusta jäljellä. Kello kahdentoista ja kello kuuden biisit on sentään siedettäviä, mutta sunnuntaisin vain vedellään vimmatusti joka narusta, että ihmiset varmasti tajuaa että nyt kirkkoon ja vähän äkkiä! Jos joku omistaa kirkonkellonäänen blokkaavat korvatulpat otan ne mielellään vastaan, aika monta sunnuntaita vielä jäljellä.

Korvatulpille oli taas perjantaina käyttöä. Rakkaat saksalaista-teknojumputusta kuuntelevat idioottinaapurimme taas vähän juhlivat. Tai no ei nyt niin vähääkään. Kun menin nukkumaan korvatulppien takaa ei kuulunut mitään, mutta kun heräsin 04.00 basson jytke kuului niiden läpi ja meidän asunto raikasi bilettäjien örvellyksestä. Teemu heräsi kuuden aikaan katsomaan formuloita ja bileet jatkui vielä silloinkin. Joskus vähän ennen aamu seitsemää ne sitten vihdoin lopetti. Toivottavasti meidän pesukoneen linkous ja meidän ei-saksalainen-basso häiritsi naapureiden krapulaa edes vähän. Pitäisköhän aloittaa viulun soitto.. tai oopperalaulu. Joku sosiaali-mikä-lie ministeri oli sitä mieltä että, (Suomessa) baarien pitäisi mennä kiinni jo 02.00. No hyvähän se on siellä omakotitalossa olla kun naapureiden mahdolliset jatkot ei omaa unta häiritse. Pitäisköhän ennemmin siirtää baarien aukemisaikaa myöhemmäksi? Onhan se tietysti hyvä että lähi-pubeihin pääsee viettämään "iltaa" jo 9.00.

Lämpöaalto ei täällä Dublinissa ollut ihan niin pitkä kun olisin toivonut. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämmintä oli! Empä ole useasti lenkkeillyt lokakuussa pelkällä topilla. Lenkki venähti 1,5 tunnin mittaiseksi, enkä ollut ainoa säästä nauttia. Phoenix park oli täynnä lenkkeilijöitä, picnicillä olijoita ja auringon ottajia. Harmi että lauantain sää, ja näköjään myös sunnuntain sää on harmaatakin harmaampi.

Lauantaina kokkailtiin herkkuruokaa:

Ex- hese työntekijä elementissään

Herkkuburgeri a la Oona

Herkkuburgeri a la Teemu

Tälläisia herkkuja ei saa mistään!

Tulee muuten kalliiksi kavereilla käynti. Eilen taas missattiin bussi ja seuraavaa olisi saanut odottaa puolituntia aikakin. Otettiin sitten taksi. Ja koska bussit ei kulje puolen yön jälkeen otettiin myös takaisin tullessa taksi. Onneksi taksilla ajelu täällä ei ole niin kallista kuin Suomessa. Menomatka oli 9€ ja takaisin tullessa matka kustansi 7€. :D Menomatkalla taksi kuski jutteli kaikenlaista ja halusi vielä varmistaa että tiedetäänhän me varmasti missä ollaan ja löydetään oikeaan asuntoon sillä se on "bad neighbourhood". Asuinaluehan siis on täynnä rivitaloja (vähän ränsistyneitä niinkuin täällä usein on), joiden pihassa kaikilla näytit olevan ihan suht arvokkaat autot. Alueella asuu kuulemma paljon lapsiperheitä eikä alue näytä kovin pelottavalta mutta uskokaamme paikallisia. Ehkä ne tietää jotain mitä me ei tiedetä.

Eilen The Irish Times kertoi että 33% paikallisista 25-34-vuotiaista miehistä asuu vanhempien luona. Täällä "asutsä mutsis luona"- kappaleen sanoma on siis ihan oikeasti totta. Tutkimuksen mukaan me suomalaiset ollaan edellä kävijöitä ainakin yhdessä asiassa, omaan kotiin muuttamisessa. HEH. :D

Hyvää 10.10.2010 kaikille, erityisesti äidille ja isille! :)