sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Museokäynti ja espanjalaista ruokaa

Ja taas kirkonkellot pauhaa. Mukavaa herätä tuohon kilkatukseen huonosti nukutun yön jälkeen. Heräsin 03.21 siihen, että jossain ulkona ulvoo auton varashälytin. Varashälyyttimen ulvonta on jokapäiväistä, mutta yöllä sen ärsyttävyysaste on hyvin korkea. Täällä ei ole minkäänlaista äänieristystä. Tästä todisteena se, että kun puhun vanhempieni kanssa Skypellä niin Suomeen asti kuuluuu kuinka meidän alta menee hevoskärryt. Ja mehän siis asutaan neljännessä kerroksessa. Naapureista ei kuule juuri mitään (ellei ne biletä) mutta kaikki mitä ulkona tapahtuu kuulostaa siltä kun ne tapahtuisi samassa huoneessa. Ei paljoa parvekkeen alla kulkeva bussilinjakaan haittaa kotona :D

Viikko meni kyllä aika nopeasti, ja niin meni viikonloppukin. Perjantaina käytiin HMV:llä leffan toivossa, mutta tultiin kotiin britti Officen tuotantokausien kanssa. Löysin myös kaksi hienoa julistetta alle vitosella, mutta koska joku ihana ihminen oli päättänyt laittaa väärät tunnistenumerot niihin, jäi molemmat kauppaan. Miksi julisteen hyllystä ottaminenkin pitää tehdä niin pirun vaikeaksi?

Lauantaina käytiin Irlannin kansallismuseossa:



Museo sijaitsee meiltä lyhyen kävelymatkan päässä ja mun yleisimmän lenkkireitin varrella, mutta nyt vasta päätettiin vierailla siellä. Paikka on ikivanha armeijan kasarmi tms ja todella iso. Sieltä löytyy sotahistoriaa, näyttely Irlannin itsenäistymisen ajoilta, aasialaista taidetta, menneenajan vaatteita, kalusteita ja jäljennöksiä isoista RISTEISTÄ. Alkuperäiset on kuulemma toisessa museossa, näin meille kertoi hyvin innokas museovartija. Paikka oli sen verran iso, että siellä sai pari tuntia menemään kun kierteli kaikki näyttelyt läpi. Kannattaa käydä jos on yhtään kiinnostunut sillä sisäänpääsykin on ilmainen.

Museon jälkeen suunnattiin ESPANJALAISEEN ravintolaan syömään ja oli todella hyvää!

Etsi Teemu kuvasta :D
Nyt näyttää taas aurinko paistavan, joten eiköhän se ole perinteisen sunnuntai kävelyn paikka. Kolme sunnuntaita jäljellä. Jäljellä oleva aika tuntuu pitkältä, vaikka se on murto-osa siitä mitä täällä on jo oltu. Kotiin olisi jo kova hinku päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti