Aurinko paistaa ja vettä sataa vaakasuoraan

Käytiin eilen tutustumassa paikalliseen vaihtarien tiistai juhliin. Oli muutama ihminen enemmän kun Haaga-Helian pippaloissa ja yllättävän paljon siihen nähden että oli tiistai. Tosin vaihtareilla tuntuu olevan joka päivä jonkinnäköiset kissanristiäiset (jossain joku oli kommentoinut että "That's what Erasmus is all about - drinking beer").

Temple Bar

Oman ikäisiin paikallisiin ei täällä ole päässyt tutustumaan, ainakaan vielä. Vaihtarit kun hengaa maasta riippumatta keskenään harmittavan paljon (olishan meillä ollu omakin koulu täynnä vaihtareita). Eilen iltaa viettämässä oli lauma hollantilaisia ja muutama muu kansallisuus. Hollantilaiset tiesivät mikä on HIM mutta eivät sitä että se tulee Suomesta :D Toinen asia mitä Suomesta tiedettiin että koulutus on ilmaista ja sitä pidetään korkeatasoisena. Ja että Suomessa on kylmä. Liekö alkukankeutta tai jotain mutta keskustelukieli muuttui hyvin nopeasti hollanniksi ja me kun ei sitä kieltä taideta niin jäätiin välillä juttujen ulkopuolelle. Muuten oli ihan mukava ilta ja löydettiin taas ravintola josta saa hyvää ruokaa. Ensimmäinen käynti irlantilaisessa pubissa tuli myös suoritettua, ulkoapäin paikka näytti paljon pahemmalta kun sisältä, taitaa olla täällä yleinen trendi arkkitehtuurissa.

Välillä kun ulkona näyttää hyvin synkeältä, vettä sataa ja näkee kuinka lentokoneet nousee Dublinin lentokentältä, tulee ankea fiilis: miksi mun pitää olla täällä. Yritän pysyä positiivisena ja ajatella että kyllä tästä reissusta jotain hyvää jää käteen vaikka lähdin tänne koulun pakottamana. Joinain päivinä se on vaikeampaa kuin toisina. Kuten tänään kun lähdin kävellen lenkille tarkoituksena ottaa valokuvia ja ehdin kävellä 10min kunnes alkoi sataa ja jouduin kääntymään takaisin ja siinä vaiheessa kun pääsin takaisin kotiin aurinko paistoi ja sateesta ei ollut tietoakaan. :D
Tarttee varmaan hankkia se vedenpitävä ulkoilutakki, hupulla. Säästyy hermot.

Täällä on hirveesti pieniä koiria ja meidän ikkunasta näkyvässä kirkkopuistossa vipeltää ties minkälaista koiraa, ei yhtään helpota modis-ikävää. Ihmiset pitää koiriansa auki täällä, keskellä kaupunkia. Haluaisin kyllä tietää miten ne on saaneet koiransa noin koulutettua. Kun omistaja kävelee koirakin kävelee ja kun omistaja pysähtyy koirakin pysähtyy ja odottaa kiltisti koska mennään taas.  :D

Loppukevennykseksi meidän asuintalosta, epäonnistuneen lenkin päätteeksi, ottamani kuva. :)